Maukkaimmat maistelut

tiistai 14. helmikuuta 2017

Hospoda Korunan Kausihanassa: Thornbridge Jaipur IPA

Mitä sinkkumies tekee ystävänpäivänä? No menee olutravintolaan oluelle!

Tällä kertaa Hospoda Korunan kausihanaan on rantautunut Thornbridge-panimon Jaipur IPA. Thornbridge on siis tuottanut oluitaan jo vuodesta 2005 saakka, kun kymmenen tynnyrin panimo perustettiin Thornbridge Hall:iin. Panimon oluet ovat nauttineet olutkansan suosiota varsin laajalti ja moni Thornbridgen olut killuukin esim Pint Pleasen suosituimpien oluiden listalla. Aiemmin maistoinkin ja blogiin kirjoitin arvioni suositusta Thornbridge Halcyon:sta. Käykäähän muistin virkistämiseksi lukemassa, jos kiinnostaa.


Perinteisesti IPA-lasista tarjoiltu Jaipur on tuoksultaan erikoinen. Tavallaan odotetusti hedemäinen, mutta kuitenkin kierolla tavalla jopa marjainen tuoksu lupailee makeaa, mutta silti monimutkaista makua. Tuoksusta löytyy myös monelle IPAlle tuttuun tapaan sitruksisia vivahteita. Mutta ei ole tuoppiin katsominen ennenkuin aletaan maistelemaan.


Kuten tuoksu vähän kertoilikin, Jaipur osoittautui juurikin niin monimutkaiseksi kuin arveltiin. Makumatka alkaa räväkästi kulkien humalaisen happaman ylämäen kuivakan harjanteen yli vain laskeutuakseen kukkean hedelmäiseen laaksoon. Laakson hedelmäinen kattaus on niin laajan oloinen ettei siitä meinaa erottaa yksittäisiä makuja.

Yrittämällä yritin ja hartaasti maistelin mutten meinannut saada hedelmäosastosta mitään tolkkua. Kuvailemani kukkean hedelmälaakson sisältö on niin moninainen, ettei siitä meinaa oikein erottaa yksittäisiä makuja. Kaikki on siltikin syvässä harmoniassa keskenään. Jos tähän nyt pitäisi jotain kuvailla, niin ensimmäinen mieleen tuleva maku on appelsiininkuori. Satunnaisia yrttejä sekaan roiskittuna. Varmaankin joku tarkemman maun omaava voisi tässäkin minua valistaa.

Jaipur IPA on humaloinniltaan reippaan oloinen. EBU on kuitenkin vain 43,9 joten ihan ääripäissä ei vielä liikuta. Nelosoluen vahvuisena tämä on myös hieman topakampaa tavaraa.

Loppusanoina Jaipur on varsin mainio seurustelu IPA. Maku ei huonone hieman lämmetessäänkään, vaan itseasiassa Jaipurin kukkeampi puoli nousee paremmin esille loppua kohden. Hyvää Ystävänpäivää!

perjantai 10. helmikuuta 2017

Ruista rrrkele! Panimo Hiisi - Ruisperkele Extra IPA

Vaikka käsissäni olisikin läjä uusia käsityöläisoluita on silti pakko tyhjentää näitä vanhoja pois! Pitkään varastossa kummitellut Ruisperkele saa nyt kunnian juhlistaa perjantaita rukiisella extra ipaisuudellaan. Tähän olueen on muuten CMX:llä oma piisikin!


"Pahan päivän irvisilmä, sadon nurja noutajainen.
Miehen viepi marrasmieli, sylen syvään juurakkoonsa."


Ruisperkele on näköjään siivoton ja suodattamaton. Tällä kertaa olin kuitenkin "viisas" ja en huljutellut kaikkia moskia pohjalta lasiin mukaan. Jotain sattumia sieltä silti tuli, mutta tällä kertaa oluesta näkee läpi! 

Laitetaampas "itseoikeutettu" musiikki soimaan ja sitten maistelemaan.
 

"Ruuuisperrrrkele, rruUisPErrrkele!" jne. Samaan tapaan kuin biisissä veisataan pitää tuoppia nostaa. Juomapeli: aina kun kuulet sanan ruis, ja perkele yhdessä, JUO.


Hieman se on sameaa ja tuommosta hieman punertavaa. Vaahtoa just kivasti, mutta tuoksupuolta tässä ei juurikaan ole tarjota. Ehkäpä pientä hedelmäistä vivahtelua jostain sieltä kaukaa, muttei mitään kovin päräyttävää.

Rruuuuisprrkele! Kyseessä on kuitenkin Extra IPA, joten humalointia on niin että kulmakarvat palaa. Hävyttömästi huutavan humalarynnäkön jälkimainingeissa seilaa se itse pääosan esittäjä eli ruis(perkele). Ruis(perrkele) näyttäytyy osassaan happaman kuivakasti, lähes Kaurismäkimäisen kuumottavasti tuijotellen. 

Kaiken noitumisen pohjalta kuitenkin löytyy sitä itseään. Kuin kossupullon korkki, makujen pohjalla kimmeltää maltainen, rapsakka lämpö ikään kuin sovittelemassa edellään kulkeneen humalaisen rukiin(perkeleen) tekemät pahat teot ja irvistyneet naamat.

Hiisin Ruisper(rr)kele on nimensä veroisesti perkeleellistä kamaa. Potkii kuin siikaset kurkussa ja 8.5% 'holit tuovat meininkiin omat rytminsä samalla kuin korahtavat nuppiin. CMX:n Ruisperkeleen taustalla soidessa voi tuntea itsensä hiljaa vaipuvan kovaääniseen mökkihöperyyteen, vaikka asuisikin keskustassa.

Kaikin puolin asia(perkele) olut. Suosittelen lämpimästi, ellei topakka humalointi aja etäämmälle. Hiisi suosittelee Ruisperkelettään nautittavan BBQ-lihan ja vahvojen juustojen kanssa. Olkoon Ruis(prkl) kanssanne!

maanantai 6. helmikuuta 2017

Juhlaoluen paikka: Osuuskauppa Maakunta 100 vuotta! Onnea!

Näläkämään oma osuuskauppa on jo suunnilleen Suomen ikäinen. Sata vuotta täyttänyt osuuskauppa Maakunta on päättänyt juhlistaa taivaltaan teettämällä itselleen oman juhlajuoman. Mikäpä olisikaan soveliaampi juoma vaatimattoman maakunnan vaatimattomalle osuuskaupalle kuin rehti Pils-tyylinen olut? Oluen on pannut ja pulloon saattanut tuttu ja turvallinen Vakka-Suomen panimo.


Osuuskauppa Maakunta on porskuttanut Kainuussa jo vuodesta 1917 saakka. Perutettaessa osuuskauppa otti periaatteekseen seuraavanlaisen aatteen:

"Puolueettoman Maakunnan tarkoituksena on toimittaa väestölle sen tarvitsemia tuotteita ja kerätä sekä välittää maatalouden tuotteita edelleen".

Alunperin Paltamon Mieslahdesta ponnistanut Maakunta laajensi pikkuhiljaa ensin leipomoihin ja kahviloihin. Sota-aikana ja sen jälkeen laajennettiin myös hotellipuolelle. 1960-luvulle saavuttaessa Maakunta oli jo ujuttautunut likimain kaikille aloille mitä silloisessa Suomessa oli. -70-80 -luvuilla Maakunta kuitenkin joutui karsimaan toimintaansa ja luopumaan muun muassa autokaupoistaan. 90-luvulle tultaessa henkilöstömäärä oli tippunut alle kahdensadan edelliseen 482:n verrattuna.

Nykyään Maakunnalla menee kuitenkin ilmeisen hyvin sen ollessa sijoittanut Kainuuseen jo yli 120milj. euroa. Myymälöitä löytyy ympäri seutua ja jäseniä yli 30 000 ja palkollisia jopa viitisen sataa!

Mutta katotaampas nyt sitä olutta.


Maistelupaikkana toimii tottakai jo melkein omaksi olohuoneeksi muodostunut olutravintola Hospoda Koruna. 

Oluttyylinä kyseessä on siis perinteinen Pils. Prykmestar Pils:in tuntevat osaavat jo varmaan aavistella mistä hommassa on kyse ja arvaus osuu melko varmasti oikeaan. Väri on tuommoinen tumman olkimainen ja tuoksu kevyen maltaisa. 

Makupuolella mennään hyvin perinteikkäissä merkeissä. Maakunta Juhlaolut on alkuun hieman makeahko, muuttuen loppua kohden hennon maltaiseksi ja lämpöiseksi. Helposti lähestyttävää pilsiä siis joka ei humaloinnillaan riehu. Hitaasti siemaillessa olut pääsee hieman lämpenemään, jolloi makean puolelta saattaa avautua jopa hunajaisia vivahteita. Jotain sellaista mitä ei välttämättä näin vaalealta oluelta osaisi odottaa.

Lopputuloksena Maakunta Juhlaolut on turvallinen valinta juhlajuomaksi. Helposti lähestyttävä olut sopii varmasti moneen makuun ja jopa se Jormuan peräkylän junttura saattaa tästä tykätä sen ainaisen Koffin sijaan. Juhlaolut on vain kolmosen vahvuista, joten tätä löytynee kaikista Maakunnan marketeista ja ravinteleista. Malja sille!

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Lahjoitusolut vol. II: Amager Bryghus - The Lady of Cofitachequi

Oletteko koskaan tutustuneet naispuoliseen intiaanipäällikköön? En minäkään. Mutta nyt olen lähdössä tanssiin yhden sellaisen kanssa. Olkoonkin nestemäinen!

Hyvä ystäväni Olli lahjoitti minulle tämänkertaisen maistelukappaleen jo taannoin, mutta vasta nyt sain sen väännettyä auki ja tuoppiin. Anteeksi Olli viivästys, olen ollut laiska.
 
The Lady of Cofitachequi on siis Tanskalainen India Pale Ale ja tukee nimensä Amerikan historiaan. Olut on nimetty Cofitachequi-heimon legendaarisen heimopäällikön mukaan, jonka puhutaan olleen koko historian ainut naispuolinen intiaaniheimopäällikkö. Cofitachequin rouva joutui espanjalaisten valloittajien kidnappaamaksi, mutta onnistui myöhemmin pakenemaan kaappareiltaan. Arvon rouva myös onnistui johtamaan heimoaan niin hyvin, ettei Spaniardit onnistuneet valtaamaan Cofitachequin alueita. Intiaanit kun kuulemma kävivät polttamassa espanjalaisten rakentamat linnoitukset. Tästä tuhopoltosta huhutaan selvinneen vain yksi jokaista 120 espanjalaista kohden.

Näin siis kertoi pullon etiketti.


Lasissa nätisti istuessaan arvon rouva paljastuu vaalean oljen väriseksi, eikä suinkaan päivettyneeksi. Samalla myöskin huomataan, että The Lady on suodattamaton! Eli semmonen, HähstägNoFilters-meininki. Tuoksupuoli on vaisunlainen, johtuen joko hieman nuhaisesta haistimestani tai sitten jostain muusta. Kuitenkin kunnolla sisään hengitettäessä on havaittavissa IPA:lle tuttua sitruksisuutta ja pientä tiskiaineen häivähdystä.

The Lady of Cofitachequi:n ensipotkaisu oli varsin ynseä vielä neitseellisellä kielellä. Humalointi sähähti, pistellen kuin kymmenen intiaanin nuolet. Humaloinnin luonteesta vastaavat Amarillo-, Simcoe- ja tietenkin Citra-humalat. Suodattamattomuus tulee esiin humalasuhinan päätteeksi esiinnousevalla kuivakalla hiivaisuudella.


Lämmetessään Cofitachequin Rouva omaksuu hieman enemmän hedelmäisyyttä. Esiin nousevat sitruksiset ja ruohoiset aromit pehmentävät oluen yleisetä tunnelmaa. Seassa on havaittavissa myös pientä hunajaisuutta antaen rouvalle myös makean puolen. Tätä nyt melkein kannattaa nauttia suosituslämpötilaa lämpimämpänä!

Kiitos Ollille makoisasta oluesta! Näihin kannattaa tutustua muidenkin, sillä Amagerilta tuntuu löytyvän hyvinkin livakoita juomia. Kippis ja ugh!