Maukkaimmat maistelut

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Foliot Hattuun! Suomenlinnan Panimo Foil Hat

Luulin käsityöläisoluiden jo kadonneen alkon valikoimista, mutta löytyihän sieltä vielä pari. Tällä kertaa näppeihini nasahti Suomenlinnan Panimon Foil Hat -Berliner Weisse. Kuulemma kovin kehuttu ja jännä. Katsellaan, haistellaan ja maistellaan!


Etiketissä selostetaan, että Foil Hat on maustettu aidolla mustaherukalla! Jo tämä nostaa mielenkiintoastetta muutamalla pykälällä, sillä maatalon kasvattina minulla on hyvinkin kokemusta mustaherukoista ja niiden yllättävän voimakkaasta mausta. "Ihanan hapan, kuiva ja raikas makunautinto." Katsotaan, kiristyykö foliohattu päässä vai lunastaako lupauksensa.


Ei vaahdonnut juuri ollenkaan vaan solahti lasiin hyvinkin sievästi ja kiroilematta. Väri tuo kuin tuokin kotoisasti mieleen marjamehun. Tuoksua en juurikaan erota, mutta ehkäpä siellä sitä herukkaa on. Vähäsen.

Mutta voi jukra mikä maku! Mustaherukka on marjaisuutena heti paraatin kärjessä, jäljessään kuivahko hiivaisuus. Foil Hat ei ole mikään makea olut, vaan juurikin kuivakka ja raikas. En olisi uskonut Berliner weisse -tyylisen oluen maistuvan tältä. Tämähän on oikesti hyvää eikä ollenkaan tiskivettä! Tai sitten minulla on ollut pahoja muistoja edellisistä vehnäoluista.

Foil Hat on kyllä juuri sitä itseään, eikä juodessa tarvitse foliohattua saavuttaakseen täyden elämyksen. Ei saa olla rasisti ja antaa mustaherukan estää olutnautintoa. Suosittelen kaikille hyvin lämpimästi.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen mämmisuklaa: Samuel Smith's Organic Chocolate Stout

Pääsiäiset ja sensellaset. Oikeastihhan sitä olisi varmaan pitänyt maistella jotain virallista pääsiäisolutta. Mutta ne on jo suurimmaksi osaksi nähty, joten jätän toiseen kertaan. Mutta pääsiäiseen kuuluu suklaat ja ennenkaikkea mämmi, joten siihenhän tämä luomusuklaa-stout sopii kuin nenärähmä ovenkahvaan.

Samuel Smithin panimo on UK:ssa, pohjoisen Yorkshiren Tadcasterissa sijaitseva vanha ja maineikas panimo. Panimo toimii edelleenkin vanhassa panimokompleksissa, ja oluissa käytetty "kova vesi" nostetaan alkuperäisestä vuonna 1758 poratusta kaivosta. Kaikki tässä panimossa on vanhaa. Perinteet varsinkin. Oluet tuotetaan luomuainesosista ja kaikkee.

Tämä Chocolate Stout kelpaa muuten myös vegaaneille!


Pullossa oli tavaraa ainakin puoli litraa! Ei meinannut lasiin mahtua jos ei maltillisesti kaatanut.

Heti ensisihahduksesta tiesi minkä kanssa oli tekemisissä. Pullosta pelmahti ilmoille lämmin tumman suklaan aromi. Suklaanystävät osaisivat tästä varmaan arvioida jopa käytetyn kaakaopavun alalajin. Stouteille tyypilliseen tapaan vaahto on paksuhkoa ja pitkäkestoista.

Maku onkin sitten sitä itseään. Kuvittele että juot levyllisen Fazerin tummaa suklaata. Suklaa on ensimmäisenä kielellä, mutta suklaasateen jälkeen seuraa kattaus hedelmää. Löysinköhän melkein vadelmaa tai karpaloa? Suklaaseen voisi soveltaa Alkon hyllynreunoista bongattavia sanoja "pyöreä" ja "notkea". Niin paikkansa löytävä maku.
Suutuntuman paksuus tästä vähän uupuu. Olisin toivonut enemmän tukevuutta. Se olisi sopinut tähän paremmin kuin nenärähmä ovenkahvaan.

Organic Chocolate ei ole mikään kiireisen ihmisen juotava, sillä suklaa on todellakin pääosassa ja makeus voi yllättää loppasuun. Tätä pitää nauttia hiljoksiin ja hartaudella. Hyvää on, ja ostaisin toistekin!

Oikein munarikasta pääsiäistä teille harvoille lukijoille! Muistakaa juoda mämminne! Joko suklaalla, tai ilman.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ruotsikaljat osa 3: Grebbestad Bryggeri Ostronporter

Ruotsikaljain viimeisesssä osassa tutustutaan edellisistä poiketen tummaan ja paahteiseen. Eli porteriin! Tämäkin on Systembolagedista metsästetty saalis. Tarkoituksena oli ottaa näyte myös naapurimaan porter-osastolta.

Grebbestad Bryggeri on sivujensa mukaan Ruotsin vanhin mikropanimo. Panimo sijaitsee Bohuslänin kunnassa Ruotsin läntisimmässä niepukassa ja panimokin on merituulten riepoteltavana. Grebbestad kehuu käyttävänsä oluissaan periteisiä ja paikallisia tuotantomenetelmiä, sekä kypsentävänsä oluensa "shampanjatyyliin" säiliössä kuukauden ajan jolloin olueen syntyy luontainen hiilihappoisuus.

Bohuslän on kuuluisa ostereistaan, josta varmaan johtuu tämänkertaisen oluen nimikin. Ostronporter kääntyy melko vapaasti Osteriporteriksi. Ostronporterissa on käytetty joitain paikallisia "meren timantteja" (havets diamanter). En sitten tiedä onko tässä nyt sitten merilevääkin seassa.

Sitten maistetaan!


Tuoksu on kahvisen tumma ja paahtomaltainen. Väriltään, yllätys yllätys, mustaa. Oikein yrittämällä ja tihrustamalla lasin reunaa myöten erottaa punertavan ruskean sävyn. Vaahtoaminen oli melko vähäistä, -olut oli ehkä hitusen liian kylmää, mutta vaahto säilyi kauan johtuen edellä mainitusta shampanjatyylin kypsytyksestä.

Mitä makuun tulee, melkolailla erilaista kun mitä avaustekstissä arvelin. Ostronporter on paahteisuudeltaan vaisua ja suutuntumaltaan kevyttä. Pientä hapokkuutta on havaittavissa, jonka kimppaan karamellimaltaat sopivat hyvin. Hartaudella tapahtunut oluen lämmittelykään ei tuonut uusia kiemuroita makuun.

Siinäpä oli sitten viimeisetkin Ruotsikaljat. Mieleen jäi erityisesti Tempel Brygghus:in Ordained luita ravistavalla happamuudellaan. Tämä Ostronporter jäi kyllä keskinkertaisuudellaan pahnan pohjimmaiseksi. Mutta tästä oppineena voin tehdä parempia valintoja ensikerralla kun eksyn Systembolagetiin.

Skål!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Ruotsikaljat osa 2: Brygghuset Finn California Lager

Tässä -tällä kertaa oikeassa, ruotsikalja-osassa maistetaan oikeasti ruotsalaista olutta! Jääkaapin syövereistä löytyi käteen Brygghuset Finn Kalifornialainen Lager. Oluen etiketti sekä panimon nettisivut näyttäisivät olevan pitkälti Ruotsin kielellä, joten kuvailut panimon historiasta ja oluen mainosteksteistä voivat valitettavasti jäädä melko vähäisiksi...

Mutta mitä huonolla Ruotsinkielentaidoillani saan selvää, niin Brygghuset Finn sai alkunsa koulunpenkillä. Lundin Teknillisen Korkeakoulun yrittäjyyden kurssilla saivat kaverukset Simon ja Petter idean panimon perustamisesta. Ensin kuvitteelisena ja sitten ihan ehtana tavarana. Panimo aloitti virallisesti toimintansa vuonna 2014 ja istutti itsensä läntiseen Skåneen.

Valikoimassaan Brygghuset Finn:llä näyttäisi olevan vain neljä erilaista olutta: Tämä kädessä oleva Lager, IPA, APA ja Brown Ale.


Tavaran ollessa ihan vaan Lageria, kaadoin sen rehelliseen Lager-tuoppiin. Tuoksultaan California Lager on hämäävän sitruksinen. Takaetiketistä tulkkaan, että "Meidän California Common Lager on pantu keveydestään ja raikkaudestaan tunnetuilla Amerikkalaisilla humalalaaduilla." Tämä raikkaus siis voi selittää sitruksisen tuoksahduksen.

Maku on kyllä raikas, sanoisinko jopa hedelmäinen. Google translaten avulla käännetty olutkuvaus kertoo California Lagerin katkeroiksi peräti 60. Ei ollenkaan paha, tämä maiskahtaakin vähän 'IPAiselle'. Maku ja oluen ulkonäkö ovat jotenkin totuttuihin Suomalaisiin Lagereihin verrattuna sameat.

Tarjoilulämpötilaksi suositellaan 8-10°. Saatoin aloittaa juomisen California Lagerin ollessa hitusen liian kylmää, sillä tämä maistuu lämmettyään paremmalta. Makuun tulee lisää keveyttä ja hedelmäisyys tasoittaa katkeroiden puraisua. Pitäisi vissiin investoida johonkin nestelämpömittariin...

Loppupeleissä Brygghuset Finn California Lager:ia juo ihan huvikseen ja mielellään. Voisin ostaa tätä toistekin, jos vain Systembolaget olisi lähempänä kuin Haaparannassa. Suosittelisin liharuokien kaveriksi ja seurustelujuomaksi.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Ei niin ruotsikalja: Innis & Gunn Rum Finish

En nyt tätä viitsi laittaa Ruotsalais-oluiden kanssa samaan sarjaan. Innis & Gunn:han on Brittein saarilta, tarkemmin Skotlannista! Tätä nyt vain sattui olemaan Systembolagetissa, joten matkaanhan se lähti.

Innis & Gunn on siis 2002 perustettu Skotlantilainen panimo jonka tapana on kypsyttää oluensa tynnyrissä. Näissä kypsytystynnyreissä on aiemmin lojunut muun muassa viskiä tai sherryä, joka sitten tuo myös niissä kypsyvään olueen oman makunsa. Maun syntymiseen liittyy tottakai myös tynnyrien rakennusaineena käytetty tammi, ihan niin kuin viskeissäkin!


Kuten etiketissä lukee, tämä kyseinen olut on viimeistelty rommitynnyrissä kypsyttämällä. Innis & Gunn:in oluissa tuntuu olevan tyypillistä tietynlainen makeus ja vaniljaisuus. Tammitynnyrissä kypsyttäminen selittää kyllä vaniljaisuuden. Tässä rommitynnyrissä viimeistellyssä oluessa makeus ja rommin paahteisuus tulee ilmi jo tuoksussa, sekä värissä mikä on tumman ruskeanpunainen.

Maussa rommi tulee hyvin ilmi. Mukavasti mausteisuudellaan makuhermoja kutkuttelee. Rum Finish on varsin kepoinen ja helppo juotava, ei liian paksua ja 6,8% alko-pitoisuuskaan ei puske silmille. Maltaisuus on myös läsnä, vaikkakin hieman taka-alalla seinään nojaillen. Mutta eihän tämän värinen olut olisi mitään ilman pientä mallasta.

Sivuillaan Innis & Gunn suosittelee Rum Finish:in kyytipojaksi lihaa, kypsää juustoa ja chutneytä. Kyllähän tämä menee ihan näinkin, nautiskellessa.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Ruotsikaljat osa 1: Tempel Brygghus Ordained

Kävimme kaveriporukalla risteilemässä helmikuun hyisen rakkauden aalloilla. Tukholmassa suunnistimme ehkä lähimpään System Bolagediin katsastelemaan Alkon ruotsalaisen vastikkeen oluttarjontaa. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa. Tarjontaa oli vaikka kuinka, ainakin verrattuna Kajaanin Alkoon. Kuvauksista en huonolla Ruotsinkielen tuntemuksella älynnyt enempää kuin pässi tähdistä, joten valinnat perustuivat hienoihin etiketteihin ja niissä mahdollisesti oleviin teksteihin.

Tempel Brygghus -panimon Ordained aloitaa helmikuun ruotsinreissun tuliais-oluiden sarjan. Tämä mikropanimo sijaitsee jossain Uppsalan tienoilla ja on erikoistunut "hapanoluisiin". Tempel kertoo vaatimattomilla nettisivuillaan että olutjakelu on pääasiassa Tukholman ja Uppsalan välillä, ja että oluet hapatetaan pääasiassa maidoista tutulla lactobacillus-bakteerilla.

Hm, uskaltaakohan tätä tarjota laktoosi-intoleranteille vai rupeaako villisti pierettämään?

 Etiketti on ainakin päheä.

Vettä, ohramallasta, hiivaa... teetä. Vihreää teetä!? Nyt meni jännäksi. Avatessa pullosta ilmoille pölähtikin varsin jännä haju. Mikä idea on sotkea teetä olueen? No, se selviää toivottavasti kohta.

Ordained-olut on mitä ilmeisimmin tehty Usurpress nimisen bändin kanssa yhteistyössä. Googleilun jälkeen paljastuikin, että Ordained on myös bändin vuonna 2014 julkaiseman levyn nimi. Pistetäämpä musa soimaan, jos se vaikka Verjnuarmun tapaan tukee makuelämystä.

Hapanta, sanoi maistaja oluesta. Kuten Usurpress:in musiikkikin tuntuu olevan melko rähisevää happamuudeltaan. Makumaailma ja musiikkiyhteistyö on siis osunut varsin oikeaan. Happamuus työntyy makuhermoille ensimmäisenä, hiivat perässään rääkyen. Vihreä tee tiedottaa olostaan vasta vähän huikan ottamisen jälkeen. Ordained jättää suuhun metalliselta kalskahtavan maun joka ei moshaamalla häviä.

Ensihämmennyksen jälkeen tee onkin varsin sopiva mauste olueen. Joku Suomalaispanimo voisi ottaa tästä insipiraatiota! Tempel Brygghuset Ordained on varsin metallinen olut joka kyllä passaa naposteluhetkiin ja raskaampaan musiikkiin.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Synttärispecial: Kallio Artisan Brewery & Birra Amiata Lura

Hää! Huijasimpas! Tämä on epävirallisesti Käsityöläisolut vol. VII, mutta tässä samalla vietetään kirjoittajan syntymäpäivää. Lura sopi suuren pullokokonsa vuoksi tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Mielenkiintoisen oluesta tekee myös se, että Lura on Suomalaisen ja Italialaisen pienpanimon yhteistyön hedelmä jossa on kotimaista katajaa ja sardinialaista Myrttiä.


Lura on hassusti sahtityylinen olut ja panemiseen on käytetty ihan tuikitavallista leivinhiivaa. Suodattamattomuus ja pullokypsytys tuovat myös oman säväyksensä makumaailmaan. Maussa yhdistyy sitruksisuus, vahva hapokkuus ja häilyvä ruis. Kataja ei itseasiassa tule kovin vahvasti esiin heti juotaessa, vaan se hypähtää kielelle vasta ns. jälkimainingeilla ratsastaen.

Ruokasuosituksena pullossa lukee kuivattu poronsydän. Sellaisia herkkuja ei nyt tähän hätään löytynyt, joten palvikinkulla ja salaatilla päällystetty karjalanpiirakka saa kelvata. Toimiihan se näinkin.

Lura on kokonaisuutena varsin erikoinen tapaus. Päämakuina hapokkuus ja hiiva. Sahdin kanssa tällä ei taida ollakaan muuta yhteistä kuin leivinhiivan käyttö panemisprosessissa. Helppo olut, mukavan raikas ja helppo juotava. Makuun olisi ehkä saanut lisäpotkua jos Luran olisi antanut jatkaa pullokypsymistään johonkin vuoteen 2017 asti.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Käsityöläisolut vol. VI: Maku Brewing - ESB

Toistaiseksi viimeisenä Alkon Käsityöläisoluena maistetaan Maku Brewingin ESB. Tosiaankin toistaiseksi, sillä voi tulla jahka saadaan hankittua ja valikoimaa riittää.

Maku Brewing on Tuusulalainen, vuonna 2014 perustettu Suomalainen pienpanimo. Maku pyrkii tuottamaan "tunteita herättävää olutta", ja on kuulopuheiden perusteella onnistunut siinä varsin hyvin. Heränneitten tunteitten laadusta en sitten tiedä. Maku Brewingin oluet spottaa hyllyltä melko helposti yhtenäisten, käsinpiirretyn oloisen etikettien ansiosta.

Mikäli pätäkkää on iskeä pöytään ja haluaa tuntea itsensä tai ravintolansa uniikiksi, voi Makulta tilata myös erän varta vasten räätälöityä ööliä. Pohjahiivat on vielä niin "artisti  maksaa" -periaatteella toimiva bloginrökäle, ettei tähän ihan vielä ruveta...

Mutta nyt, Ee-äS-Bee:


"Kuparinruskea ja hiilihapoiltaan maltillinen." Sanoo etiketti, ja ainakin ensimmäinen sana osuu maaliinsa. Ruskeaahan se. Tuoksu on hyvin maltainen ja melkein ruisleipätaikinainen tai hassun mausteinen.

Mutta maku, se on vänkä ja pirskahteleva. Vaikka hiilihappojen kuuluisi olla maltilliset, hapokkuus hyökyy kielen päälle kuin mummot ilmaisille ämpäreille! Happorynnäkön jälkessä tulee mausteinen ja hiivaisa makuvivahde. Alkon oppaan mukaan tämä on varmaan sitä kuivahedelmäisyyttä ja mausteisuutta.

Maku Brewing ESB olisi mainio seurustelujuoma. Sopisi hyvin myös kortti- tai lautapelisession kostukkeeksi sillä sopivalla happoisuudellaan tätä ei kehtaa ihan loppasuuna juoda. Lämmetessäänkään ei Maku (heh,) pahene.