Maukkaimmat maistelut

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Onko hype totta? Maistelussa Thornbridge Halcyon imperial IPA

Nyt poejjaat ja tytöt jännittää. Pint Please:ssa kauan suosituimpien oluiden listalla killunut Thornbridge Halcyon on ollut kiikareissani jo pitemmän tovin. Mistään sitä ei vain oikein meinannut löytää, eikä paikalliset ravintolat pitäneet sitä valikoimassaan. Apuun kuitenkin riensi iki-ihana kotimainen monopolimme Alko, jonka tilausvalikoimasta Halcyon näppärästi löytyi.

Brittiläinen Thornbridgen panimo brändäsi itsensä varhain vuonna 2005. Panimo aloitti Thornbridge Hall:ssa vaatimattomalla kymmenen tynnyrin tuotannolla aloittanut Thornbridge on kuitenkin kasvattanut tuotantoaan vuosien varrella. Tavoitteena panimolla on tuottaa perinteisesti valmistettuja ja ilmeisesti tynnyrikypsytettyjä oluita moneen makuun.

Mutta katsotaanpa onko Halcyon kaiken suitsutuksen arvoinen!


Pullossa ollessaan silmään pisti oluessa leijailevat sakat jotka kielivät suodattamattomuudesta. Kaatamisen kanssa pitikin olla maltillinen ettei kaikki sattumat tule lasiin asti.

Tuoksussa on selvästi IPA:lle ominainen sitruksinen ja hedelmäinen vivahde. Maku vahvistaa tuoksun antamat ennakkoajatukset. Kirpeän hedelmäinen makuelämys, sanoisinko. Yleisimpiin "ipoihin"verrattuna Halcyon on makunsa puolesta lempeästi humaloitu ja makea hedelmäkattaus tasoittaa liiat irvistelyt pois makuelämystä pilaamasta. Vaikka EBU on muhkeat 75.

Ensimakuna suuhun tulvahtaa melkein mehumainen makeus, jonka perässä ratsastaa tottakai hedelmäinen humala omalla katkeruuden hevosellaan. Kavionkopseen jälkeen maltaiden lämmin paahteisuus nousee hedelmävuoren takaa kuin yksisarvinen sumusta, valelemaan kielen perimmäisetkin makunystyrät

Kyllähän Halcyon melkein lunastaa kaiken sen hypen mitä Pint Pleasen yhteisö on tälle antanut. Oletin pullosta tulevan nesteen olevan jokseenkin orgasminen makuelämys, mutta ei se nyt kauhean kauas jäänyt. Kyllä tämä pitää kokea.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Lauantaisauna: Brooklyn Sorachi Ace saison

Oulun sukulaiset, olutmaisteluistani innostuneina, toivat minulle tuliaisena tällaisen kolmen vartin pullon Brooklynin erikoisuutta. Sorachi Ace alea. Kuinka Sorachiässä maistui näin perinteisen lauantaisaunan päätteeksi? No sehän selviää ihan kohta. Pullo oli sen verran julman kokoinen, että jaoin sen kolmeen pekkaan itselleni, veljelle ja isälle.

Sorachi Ace on nimensä, ja etiketin mukaan, pantu käyttämällä "harvinaista" Sorachi Ace -humalalajiketta. Nämä humalat ovat Brooklynin kotisivujen mukaan nimetty Japanin Sorachi-alueen mukaan ja Sorachi Ace on syntynyt kolmen eri humalalajikkeen risteymänä. Sorachi Ace on valmistajan mukaan kuivahumaloitu, eli humalaa on lisätty tuotteeseen kypsytysvaiheessa. Itse etiketissään saison lupailee rapsakkaa kuivaisuutta, humaluutta ja suodattamattomuutta. Katsotaampa.


Joo-o, suodattamatonta on. Varomaton kaataja saa tällä aikaan melkoisen vaahtomyrskyn, kuten minä kun tätä olutta jaoin. Tuoksu lupaa sitruksisuutta, mikä oli odotettavissa tällaisessa kuivahumaloidussa oluessa. Pohjasakkoja ei Sorachissa juurikaan ollut, joten hiivapieruja ei tarvinne pelätä.

Mutta siihempä se humaluus sitten jäi. Sorachi Ace oli yllättävän makea. Etiketin teksti viittasi kuivaan ja vahvasti humaloituun makuelämykseen, mutta nyt ei ihan lunastettu kaikkea mitä luvattiin. Lämmetessään olut kuitenkin toi esille eräänlaista kuivakkuutta mikä oli ihan jees.

Loppupäätelmänä Sorachi Ace on mainio seurusteluolut ja miksei ruokajuomanakin. Suuren pullokoonsa ansiosta tästä riittää ahneudesta riippuen muutamalle sällille.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Juna kulkee, vaan: Train Station Brewery - Groundbreaker Unfiltered Lager

Pakkanen ulkona jatkaa paukutteluaan ja naamakarvat saavat komeahkon kuurapeitteen. Sisätiloissa voi kuitenkin hyvillämielin vielä nautiskella viileää laatuolutta. Tällä kertaa makustelussa on höyryveturin kuvalla varustettu lager josta on kirkastamiset jätetty pois. Joko tarkoituksella tai unohduksen kautta. Ei näistä Ruotsalaisista aina tiedä. Sinne veturiinkin on jostain syystä pitänyt hevonen työntää...

Train Station Brewery on siis Ruotsalainen. Tukholman ja Uppsalan välissä, Knivstassa, majaileva 2012 perustettu Train Station on sanojensa mukaan mikropanimo, jonka oluet eivät ole "lagom". Lagom vissiin tarkoittaa ruotsiksi "juuri oikein" tai "ei liikaa, eikä liian vähän", tämä piti luntata panimon omilta sivuilta kun omat ruotsin taitoni ovat ruostuneet puhki. Vuonna 2014 Umeåguiden-lehti on nimitti Groundbreaker:in Ruotsin parhaaksi lageriksi. No, saas nähhä miten se käyttäytyy Suomalaisen suussa!


Kuten etiketissä seisoo, tämä on tosiaan suodattamaton. Läpi ei näy. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja vaahto pehmeää, mutta silti melko vähäistä suodattamattomalle. Maku sen sijaan yllätti miehen. Lageriksi tämä on yllättävän katkeroinen 56:n EBUllaan. Humalan tuoman katkeron perään maku kuitenkin makeutuu hieman banaanimaisen siirappiseksi. Jälkimakuna suuhun jää heilumaan lievä sitruksinen yrttisyys. Hm, jännät on paikat.

Suomalaisena miehenä tämä voi olla hankala paikka. Groundbreaker Lager on todellakin kehunsa ansainnut. Maku on sopivan kepeä, mutta silti potkii sen verran ettei tätä ihan loppasuuna juo. Seurustelujuomana ja saunanjälkeisen makkaranpaiston yhteydessä varmasti mitä mainioin eväs.

Ei voi muuta sanoo, ku hattua nostaa Ruotsalaisille. Kelpo oluen ovat panneet kolmeen pekkaan mikropanimossaan! Etikettikin on aika päheä.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Mustaa kuin avaruus: Mikkeller Black Hole

Etiketiltään yksinkertainen, mutta silti kaunis Black Hole veti puoleensa kuin luhistunut tähti. Yritin pyristellä massiivisia painovoima-aaltoja vastaan, mutta turhaan. Pian tunsinkin stoutin tumman syleilyn...

Krhm, niin siis. Tälläkertaa maisteluun ajautui Belgialaisen Mikkeller-panimon Black Hole -stout. Mikkeller on Belgialaisista pienpanimoista ehkä tunnetuin ja merkittävin. Sen perusti vuonna 2006 kaksi kotioluenharrastajaa Mikkel Borg Bjergsø ja Kristian Klarup Keller ja panimo on juurtunut Kööpenhaminaan. Kaverukset ovat saaneetkin aikaan melkoisen laadukkaan saldon erilaisia oluita ja niitä onkin mukava maistella aina kun siihen vain tarjoutuu tilaisuus.


Black Hole ensin yllätti vähäisellä vaahtoamisellaan, mutta kyllähän se kakku sieltä sitten kasvoi. Tavara on tosiaankin mustaa kuin, ööö, musta aukko? Taskulampullakaan en saanut valoa tähän pimeyteen, joten sanoisin nimen olevan varsin sopiva.

Mausteina Black Holessa on kahvi, hunaja ja vanilja. Kahvi ja vanilja käyvät makuina tässä hyvin käsikynkkää ja rinta-rinnan. Hunajan tuodessa jälkeenpäin omaa luontaista makeutta ja ryhtiä peliin. Alkon sivuilla suositellaan kokeilemaan vahvojen juustojen kanssa. Hmm, valitettavasti tähän hätään ei ole Oltermannia vahvempaa tarjolla...

Loppuun totean, että aika perhanan pätevää settiä. Maut on kaikinpuolin kohdallaan ja joisin toistekin.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Vuoden ensmäinen: Bryggeri Roggenfest Ruisolut

Joulut, uudetvuodet ja junnujäkiksen MM-kullat on nyt takana. Aika polkaista maisteluputki uuteen nousuun ja unohtaa tipattomat. Alkon poistovalikoimasta käteen tarttui tällainen Helsinkiläinen rukiinen sadonkorjuuolut. Vuodenaika tammikuisine paukkupakkasineen voi olla vähän outo sadonkorjuuoluen maistelulle, mutta eiköhän sitä jossain päin maailmaa joku satoaan korjaile aina.

Bryggeri on Helsingin betonihelvetissä sijaitseva panimoravintola josta saa sekä ruokaa että juomaa. Olutpuolella Bryggeri tarjoaa monensorttista ohrapirtelöä joiden isänä toimii Saksalainen panimomestari Mathias Hüffner, jota panimon sivuilla mainostetaan monipuoliseksi panomieheksi (hehe).


Etiketti kertoo, että Roggenfest saa rukiisen makunsa "Ekbergin kuuluisasta hapanruisleivästä". Olutta nuuskiessa ruisleipäinen happamuus tulee hieman esille, maussa se taas ilmenee jonkunlaisena kuivakkuutena. Ruis itsessään ei mielestäni tule oikein esille. Aikaisemmin olen maistellut jotain tummempaa olutta jossa rukiit olivat enemmän esillä. Maltaisuuden puolesta Roggenfest menee melkolailla nappiin. Sopivan punertavaa ja lämpöisen paahteista. IBUa oluessa on 36:n pinnan verran mikä myös tuo oman rapsakan kuivakkuutensa.

Kokonaisuutena voin todeta että Bryggerin Roggenfest on hyvä olut. Hapatetun ruisleivän ystäville tämä kyllä tuottaisi pettymyksen. Voisin kuvitella juovani tätä jonkun ruuan kaverina, mutta en oikein osaa sanoa että mikä se ruokalaji olisi.