St. Peter's:in panimo sijoittuu Englannin Suffolkiin. Panimo omistaa vuoteen 1280 ajoittuvan ikiaikaiseen St. Peter's Hall:in, jossa tätä nykyä toimii panimoravintola. Panimo itsessään rakennettiin vasta vuonna 1996, mutta nostaa edelleenkin vetensä Hall:in noin 700 vuotiaasta kaivosta jossa vesi on pysynyt hyvänä ja takaa panimon oluille hyvän maun. St. Peter's:in käyttämä, lääkepullomainen ovaali pullo on tarkka kopio Gibbstownin Thomas Gerrardin vuonna 1770 luomasta pullosta.
Pyhän Petterin talviale vaikuttaa rehellisesti portterimaiselta. Värikin on jopa yllättävän tummaa kun oletin sen olevan enemmän punakkaa! Tuoksu lupailee kovasti tummaksi paahdettua ja makeaa mallasta, mutta myös jotekin kahvimaisia vivahteita. Hassua...
Pullon takaetikettiä syynätessä Winter Alen sanotaan olevan "syvän rubiininpunainen". Itseasiassa kyllähän se sitä on. Värin löytäminen ainakin tämän mallisessa lasissa vaati avukseen taskulampun jolla tykittää valoa lasin läpi. Kyllähän se on punainen. Hyvin, hyvin, HYVIN tummanpunainen.
Makuasioista kiistellessä voi huomata, että Winter Ale on ulkonäköään lähempänä Porteria! Maku on hyvinkin paahteinen ja tumma, muttei suinkaan yhtä paksun oloinen tai peräti tunkkainen kuin jotkut Porterit. Kuuden ja puolen rosentin alkoholipitoisuus morjenstelee mennessään, mutta ei anna kiinnittää itseensä liikaa huomiota. Huomion ottavat juurikin mainitsemani maltaat, jotka yllättävät kahvimaisilla vivahteillaan. Kuivaa katkeroa kekoon kantavat humalat, joita Winter Alessa on maltillisesti.
Mitään kauhean talvista en tästä kyllä nyt löydä. Ehkäpä käsitys "talvisista mauista" on erilainen meille suomalaisille kuin briteille. Mutta sitten taas, eihän tämä olekaan mikään jouluolut. St. Peter's:in jouluolut on sitten asia erikseen ja jää maistettavaksi jonnekin tulevaisuuteen, Winter Ale on kuitenkin, jälleen kerran, hyvä sekoitus tummaa porteria ja tavallista alea. Tummaakin tummemmanpunaista ja maistuvaa. Kippis, ja älkää hukkuko hankeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti