Tämän kyseisen Pyynikin Käsityöläispanimon öölin tilasin varta vasten Alkoon maistelua varten. Ruby Jazz Ale siksi, että sammaloituneessa kivisyömmessäin on sammaloimaton kohta punaisia aleja kohtaan. Niiden yleensä paahtomaltainen ja punerva olemus vetoaa meikäläiseen jollain jopa savolaisittain kieroutuneella tavalla.
Pyynikin Ruby Jazz Ale kuuluu panimon klassikot-sarjaan. Alunperin syysoluena julkistettu olut sisältää muun muassa sahtimallasta ja jännyytenä pihlajanmarjaa!
Heh, meitsi on päässy etikettiin.
Ruby Jazz osoittautuikin ruskeanpunaiseksi! Ei niinkään rubiiniseksi. Mutta ihmekös tuo kun olut on jätetty suodattamatta. Kuohuntaa ei juuri tapahtunut, vaikka vähän suoremmin kaadoin. Etiketin naisen tyyliin lasiin asetuttiin varsin hienostuneen arvokkaasti.
Tuoksu on öh, hiivaisa. Mallasta ynnä muunlaista hilpeyttä ei nenäni havaitse. Pienenpieni humalan kuivakkuus napauttaa hajuaistimiani ohikulkiessaan.
Makuasioissa humala hyrskyy vähän kovemmin. Rubyn EBU on niinkin iso kuin 50, mikä selittää kuivakkuuden. Hiiva hivelee mennessään suun perällä, mutta ei niin paljoa että maku taittuisi tunkkaisen jazz-baarin puolelle. Tottuneesti oletin että Ruby olisi tavallisen ruby- tai red alen mukaisesti paahteinen, mutta maltaat jäävät jotenkin seinäruusumaiseen asemaan. Kauhean makean paahteinen tämä ei ole.
Happamia, sanoi kettu. Pihlajanmarjat tuovat Rubyyn kivasti syksyista raikkautta ja happamuutta säveltämään ruskaa keskelle kesää. Kukapa sitä vuodenaikaa katsoisi kun on hyvää olutta.
Pyynikin Käsityöläispanimon Ruby Jazz Ale sopii varmasti suodattamattomien oluiden ystäville. Syksyn raikas rapsakkuus voisi tietenkin pönkittää makuelämystä paremmin kuin tämänhetkinen 23 asteen helle, mutta menee se näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti