Mennään olutblogina vähän asian vierestä, mutta viskihän on periaatteessa tislattua olutta. Samat raaka-aineet on molemmissa, viskissä vain vähän hifimmin. Meitsi on vähän huono näitten viskien kanssa, mutta koittakaa kestää.
Eteen siis pärähti tilaisuus maistella viskejä kantapubissani Hospoda Korunassa. Maksua vastaan tottakai. Viskejä oli maistattamassa Laphroaig-tislaamon edustaja Kari Kovamäki. Sama mies veti aiemmin viskimaistelun edesmenneessä Baronissa, mutta Macallanin tuotteilla.
Laphroaig on tislaamona tunnettu hyvin savuisista viskeistään. Kukapa ei olisi maistanut kuuluisaa kymppivuotiasta ja tuntenut riihen seinän suussaan. Perustettu, tai jäänyt viinanpoltostaan kiinni vuonna 1815, Laphroaig puskee edelleenkin markkinoille ehkä Islayn tunnetuimpia viskejä. Savuisia ja turpeisia.
Normaaliin tyyliin jokaiselle jaettiin neljä lasia joista jokaiseen lorautettiin 2cl tavaraa. Vähänhän se kaksi senttiä on, mutta tarkoitushan tässä on päästä jyvälle mausta eikä vetää lärvejä.
Tässä viskit siistissä rivissä ja maistelujärjestyksessä. Näistä kaikki valkoetiketilliset ovat kaikki saman ikäisiä, eli kymmenvuotiaita. Maut kuitenkin ovat erinäisistä syistä hyvinkin erilaisia. Erikoisuutena Lore, joka on maisteluhetkellä ollut Suomen markkinoilla vasta viikon tai pari! Päästiin siis ensimmäisten joukkoon siemailemaan kansantarua.
Sitten nenä lasiin ja hörp.
Ensimmäinen maistiainen oli jo tutusta "lapparin kympistä". Jo ennen nenän lasiin laittamista sieraimiin kantautuu se odotettu savu ja turpeinen paksuus. Mutta savu ei jostain syystä yltänyt kielelle saakka, vaan jäi enimäkseen tuoksuun missä se kyllä ilmoitteli itsestään. Maussa oli kylläkin jotain yrttiä ja merisuolaa, toiset myös ilmoittivat mauksi lääkkeen mutta itse en sitä älynnyt. Jälkimaun hedelmäkattaus hyörii makuhermoilla mukavan kauan.
Seuraavana rivissä on Quarter Cask. Nimi tulee Karin mukaan siitä, että tätä viskiä on kypsytetty ns. neljäsosatynnyrissä. Eli pienempi tynnyri, vähemmän nestettä ja enemmän puukosketusta joten tässä on enemmän tammisuutta. Tässä maku oli pyöreämpi kuin kympissä ja sisälsi tammisia häivähdyksiä.
Sitten vuorossa oli Triple Wood. Kolmoispuu on saanut nimensä erikoisesta kypsyttelytavasta, jossa tislettä siirrellään tynnyristä toiseen kolmesti. Tisle käy läpi Bourbon-, Quarter Cask- ja Oloroso-sherry -tynnyreiden läpi. Kolmea puuta siis. Puisevuus tulee ilmi heti tuoksussa joka sai aikaan mielikuvia jonkinlaisesta puusepän verstaasta. Varmaankin sherrytynnyrin ansiosta Triple Wood kallistuu hieman makean viskin suuntaan.
Sitten setin viimenen, eli Lore. Laphroaigin 18 vuotiasta ei kuulemma enää valmisteta ja sen paikan on ikäänkuin ottanut tämä Lore joka on myöskin 18 vee. Lore on kypsynyt kokoaikaisesti Pedro Ximénez -sherrytynnyrissä saaden makuunsa huomattavaa makeutta. Ja sitä kyllä on, tämä on aivan eri puusta kuin maistelun aiemmat vermeet. Makeutta on varsinkin tuoksupuolella. Maku on jännähkö ja jälkimaku häilyy suussa kauan.
Hyvät oli viskit ja setti kokonaisuudessaan erittäin mielenkiintoinen. Avasi paljon asioita skottilaisesta viskiperinteestä ja viskin valmistuksesta. Näitä lisää! Kiitos Kari ja Hospoda Koruna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti