Maukkaimmat maistelut

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Keksiviikkona: Suomenlinnan Panimo GREIG

Näin Star Wars: The Force Awakens:in jälkeen on hyvä taas palata arkeen ja maistella oluita. Oli hyvä leffa muuten, suosittelen lämpimästi kaikille. Mutta nyt siis; Greig, isolla tai pienellä. Pullo ainakin on kohtuullinen puolen litran pänikkä. Josko tämä herättäisi henkilökohtaisen voimani jotta voisin kalastella oluet jääkaapista pelkällä käden heilautuksella.

Suomenlinnan Panimo sijaitsee, aivan oikein, Suomenlinnassa, siinä saarilinnoituksessa. Olut on kuulunut Suomenlinnan perinteisiin kuulemma jo 1700-luvulta saakka kun ensimmäiset sotilaat toivat saarelle omia oluttynnyreitään. Suomenlinnan Panimo on suoltanut ulos oluita moneen makuun ja useimmat ovat kyllä hyvin pidettyjä. Kädessäni pitelen heidän talvioluttaan...


Greig on, kuten pullossa kerrotaan, mahongin punertavaa. Minulla ei ole tässä nyt mahonkia verratavaksi mutta kait se uskottava on. Greig ei rähissyt lasiin mennessään ja jätti turhan vaahtoamisen jonkun toisen hommaksi. Tuoksujensa puolesta melko tämä olut jää melko vaisuksi, edes maltaat eivät minun nokkaan tuoksu.

Mutta maku on miellyttävä. Voisin melkein sanoa että värissä mainittu mahonki on mukana myös maussa. Puisevan paahteiset maltaat nousevat makujen kilvassa kärkeen, mutta väistyvät sitten lempeän mausteisen jälkimaun edeltä. Mukavan oloinen "winter warmer" kuten etiketissä retostellaankin.

Tämän oluen parissa voisi kuvitella nauttivansa myös mureaksi kypsennettyä hirvenlihaa sopivalla kermaisella kastikkeella. Pitäisi kokeilla joskus, kunhan saan ensin sitä hirveä.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Keskiviikossa: Rekolan Panimo, Talven Tähti

Täällä Kainuun korvessa on taivas pilvessä ja sataa vettä. Ei näy tähtiä. Mutta Rekolasta lasiin suhahtaa tähtiä, Talven Tähtiä. Talven Tähti on kerännyt muilta maistelijoilta melko hyvät arvosanat, joten pitihän sitä itsekin kokeilla.

Rekolan Panimo on Raaseporissa ja fyysisesti sijaitsee Fiskarsin Ruukilla. Hirveästi infoa itsestään eivät sivuillaan jakele, mutta herkkua on tarjolla monenlaista. Näyttäsi olevan oluen lisäksi myynnissä niin paitaa kuin ruokapuoltakin. Oluissa Rekolalaiset tarjoavat vaikka ja sun mitä. On muun muassa kuusenkerkällä maustettua maltaista ja punaruskeaa. Sahtiakin vissiin saa!

Mutta joo, mitäs tämä Tähti tuikkii.

Talven Tähti kertoo olevansa "punakka ja mausteinen". Mausteena näyttäisikin olevan kanelia, tähtianista, kardemummaa ja neilikkaa. Kaikki joulun mausteet ovat siis kasassa. Kun työnnän nokkani lasiin, ensimmäinen tuoksahdus taitaa olla joko neilikkaa tai sitten se tähtianis, sen verran kimakka on. Ikäänkuin savunhajuakin olisi?

Mutta mitäs makuun sitten? No, maussa mennään melkolailla samoissa tunnelmissa kuin tuoksussakin. Jo etiketissä mainitut mausteet ovat vahvasti menossa mukana ja tuovat näin tummaan olueen ihan kivan säväyksen. Yllättävää, miten hyvin esimerkiksi se neilikka sopii olueen! Muut mausteet jäävät jotenkin pahasti taka-alalle, ainakaan kanelia ei meinaa löytyä kardemumman ja kumppaneiden alta. Paahdettujen maltaiden mausta ei voi erehtyä.

Kyllä, lunastaa mainoslauseensa. Sopii talvi-iltojen lämmikkeeksi. Harmi vaan, että tätä kirjoittaessa ulkona ei tosiaankaan ole mikään paukkupakkanen.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Maitokaupasta: Little Valley Ginger Pale Ale

No hei. Tämä perjantai päräytetään käytiin vähän miedommalla. Pikkulaakson Inkivääri PALE. Olen jokseenkin ihastunut inkiväärioluihin ja pale-aleihin, jos ette ole vielä hoksanneet. Tässähän voisi mukavasti yhdistyä parhaat palat niinsanotusti molemmista maailmoista.

Little Valleyn panimo on vuonna 2005 perustettu perhevetoinen yritys. Panimo sijaitsee Ison-Britannian konnuilla ja kukkuloilla. Tai paremminkin kahden kukkulan välissä, kerta nimessäkin on tuo laakso. Panimo erikoistuu luomuoluiden tuotantoon ja kehuskelee olevansa "vegaaniystävällinen" käyttäessään vain perinteisiä raaka-aineita ilman lisäkilkkeitä.

Mutta sitten asiaan.


Kuten kuvasta saattaa huomata, melko sameaa on. Kuten etiketissä lukee, ööli on pullokypsytettyä eli olut on käynyt loppuun vasta pullossa. Pullokypsytyksessä olut jatkaa käymistään ja saa näin luonnolisen hapokkuuden. Oho, ohjeessa mainitaan ettei pitäisi kaataa pohjia myöten vaan pysäyttää kaato kun "sedimentti" saavuttaa pullonkaulan. Noh, kaadoin koko rahan edestä. Hiivoineen kaikkineen.

Tuoksussa on häivähdys inkivääriä, ja se siitä. Saattaa johtua hieman tukkoisesta nenästäni. Maku sen sijaan on toista maata; Suussa tuntuu sameuden lisäksi häivähdyksiä sitruksisuudesta ja siitä mainitsemastani inkivääristä. 'Kivääriä olisi saanut kyllä olla enemmänkin, eihän tämä edes pistä hiostuttamaan. Happoja tässä on vähän, eli olut ei ollut virunut pullossaan kovikaan kauan.

Paranee loppua kohden, lämmetessään Ginger Pale Ale tuo itsestään esiin uusia puolia. Ei siis mikään hätäisen juotava. Sopisi hyvin ruokajuomaksi jonkun mausteisen pihvin kaveriksi. Maistakaa itse ja kertokaa mitä tykkäätte!