Maukkaimmat maistelut

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kotiseutua Saint Kukossa: Nälkämaa Kotiseutu Oatmeal Stout

Juuri ennen Japaninreissuani Nälkämaa mainosti uutta tuotostaan. Ennätin jo kovaan ääneen noitua etten ennättäisi koko tavaraa maistamaankaan kun janoiset kainuulaiset lipsivät sen pois! Mutta toisin kävi. Tässä sitä ollaan, Saint Kukossa tuopissa Nälkämaan Kotiseutu Oatmeal Stout!

Baarimikko osasi kertoa, että Kotiseutu Oatmeal syntyi Nälkämaan toisen osakkaan opinnäytetyönä. Työ liene onnistunut, sillä tuotos avusti ratkaisevasti Baarimestarin ammattitutkinnon suorittamista! Onneksi olkoon! Nyt kelpaa omia oluita paneskella ja myös myydä!


Kotiseutu Oatmeal Stoutin syntytarina juontuu Lepaalla pidettyyn kurssiin johon myös Nälkämaan pojat osallistuivat. Kurssin aikana tutustuttiin myös Hopping Brewstersin oman oluen valmistusprosessiin, ja omia keitoksia kypsyteltiin 50 litran Braumeisterilla. Kurssilla Nälkämaan Aleksi ja Aku löivät päänsä yhteen pitkän linjan olutharrastajaan Jaana Murtoniemen ja kurssilla pyörineen High Time Brewingin porukan kanssa. Tästä päiden kolinasta virisi ajatus yhteisen, kaupallisen harjoitusoluen panemisesta. Siitä se ajatus sitten lähti ja tässä ollaan. Oluen tuotantopaikaksi valikoitui jo Luotikuja IPA:sta tuttu Hopping Brewsters.


Stouttina oletan maun olevan paahteinen ja topakka. Kukon erikoishanan ominaisuuksiin tuntuu kuuluvan näyttävän vaahtokruunun rykäisy tuopin katteeksi, joten ulkonäkö oli laskuhetkellä komeampi kuin yllä olevassa kuvassa.

Maku on kahvisuklaisen pyöreä. Paahteisuus pehmeä, eikä mene liian tukalaksi niinkuin joissain stouteissa. Suutuntuma on siis kehyehkö ja helppo, eikä hörppyjen välillä tarvitse jäädä haukkomaan henkeä. Jälkimakuna on havaittavissa tummaa suklaata, silleen ihan pikkusen vain. Näin jälkihuomiona; Kahvin maku tuntuu olevan stouteissa varsin yleinen vivahde!

Yleisesti sanottakoon että varsin onnistunut Hel-Kaj kollaboraation tuotos! Sopivan lempeä, ei liian tuhti mutta silti hyvin stoutti... stoutti!

Kotiseutu Oatmeal on kuulemma tarkoitus yhdistää Stadilaista ja Kainuulaista kotiseutua. En kyllä tiedä että mikä tässä on Kainuuta ja mikä Stadia. Onko paahde kuin Helsinkiläinen asvalttihelvetti ja kahvisuus kuin synkeä Kajaanilainen aamukahvi?

Käykää maistamassa ja kertokaa Te! Nälkämaan Kotiseutu Oatmeal Stoutia löytyy Kajaanin Saint Kukon lisäksi isolta kirkolta Oljenkorresta, Mullikasta, Maltaisesta Riekosta ja Villistä Wäinöstä. Nyt maistamaan!

torstai 8. kesäkuuta 2017

Suomi 100 ja radiomiinojen häirintää: Svaneke Säkkijärven Polkka

Niin, rakas isänmaamme täyttää tänä vuonna pyöreitä, kokonaiset 100 vuotta! Sen kunniaksihan on tuupattu ulos kaikenlaista "Suomi100"-brändättyä tuotetta aina vessaharjoista lähtien. Olutpuolellakin on juhlavuosi huomattu ja joiltain panimoilta onkin tullut hyllyille kaikenlaisia sataset lasissa olevia oluita. Itsekin tällaisen bongasin lähimmästä Alkosta, nimittäin Tanskalaisen Svaneken tekemän Säkkijärven polkan!


Kaikkihan tuntevat kyseisen veisun? Neukut olivat vuosien 1942-43 aikana asentaneet ympäri Viipuria radiomiinoja, jotka räjäytettäisiin soittamalla sävel tietyllä radiotaajuudella. No, Suomalaiset äkkäsivät tämän ja päättivät soittaa ko. taajuudella juuri äänitettyä Säkkijärven Polkkaa viisi kuukautta putkeen kunnes kaikki miinat on löydetty ja purettu, tai kunnes miinojen akut ovat tyhjentyneet. Samanmoinen tarina löytyy myös selvällä suomenkielellä pullon takaetiketistä.

Nätti pieni yksityiskohta; Etiketin renkulat koostuvat sanoista "Hölkyn Kölkyn".

Svaneken panimo on toiminut Bornholmissa vuodesta 2000 lähtien ja on kuulemma hyvin intohimoinen toimija saarellaan. Svaneken kaupunki on sivujen mukaan Tanskan aurinkoisimpia alueita joka edesauttaa panimon toimintaa.


Niin, polkkahan on laadultaan tummaa stouttia tai portteria. Alkokaan ei tätä jaottele tämän enempää. Ilmeisesti lakritsilla maustettuna tämä ei voi olla kuin mielenkiintoista settiä. Tuoksutellessa on jo havaittavissa lakritsisuutta ja tietenkin paahtomallasta. Ei muuta ku polkat soimaan ja maistelemaan!

Makuna laku löytyy heti! Lakritsa on makuna paksu ja mehevä, laskeutuen hellästi paahteiseen maltaaseen. Humalointi on tummille oluille tyypillisesti kevyt ja lähes katoava. Tässä kuitenkin kaiken lakritsikuorrutteen ja mallasytimen alka löytyy se pieni humala joka ei löydä pois suusta vaan jää haikuamaan pitkäksi aikaa lakritsan kera.

Kuudella ja puolella rosentilla varustettu polkka meinaa humahtaa nuppiin kuin "naapurista kuuluva polokan tahti". Jalakani pohjaa kutkutti. Svaneken Säkkijärven Polkka on Tanskalaispanimon hieno hatunnosto satavuotiaalle Suomelle varsin tunnetun sävelen kautta. Hyvä napostelujuoma niin jälkiruoaksi, kuin ihan vain kesäillan ratoksi.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Hyvä olla kotona, Hospan hanassa: Moor Beer Company - RAW Bitter

Japanin keissi oli ja meni. Paluu kylmään toukokuiseen Suomeen helteisestä Japanista aiheutti pienen kulttuurishokin, mutta se ei ole mitään mitä hyvä olut ei paikkaisi.

Suuntasin siis tarkistamaan miten rakkaassa Hospoda Korunassa on pärjätty poissaoloni aikana. Onko kausihanaan tullut uutta vai onko koko hanaa enää olemassakaan? No, hanahan oli vielä tutulla paikallaan ja siinä oli jopa uusi asukas! Nimittäin aito Englantilainen Bitter, RAW.


Ison-Britannian Bristolissa sijaitseva Moor Beer koki uudelleensyntymisen vuonna 2007 kun Californialainen Justin Hawke tuli ja osti lähes toimintakyvyttömän firman ja laittoi sen kuosiin. Tuloksena oli ehkäpä yksi maailman arvostetuimmista panimoista! Moor:in ajatuksena on jättää kalan uimarakon käyttö oluen kirkastamiseen kokonaan pois. Sanoen että elävät hiivat ja muut "mausteet" tuovat olueen paremman maun ja suutuntuman. Samalla olut on myös vegaaniystävällistä!

Moor Beer Company onkin tuottanut historiansa aikana monenlaisia oluita. Iso osa vaikuttaisi kuitenkin olevan ihan bittereitä, mutta seasta löytyy myös pale alea, amber alea ja sessio-oluita. Mutta nyt keskitytään yhteen tuotteeseen, eli RAW bitteriin.


Kaunista, eikös? Läpitunkemattoman ruskea ja suodattamaton RAW on tosiaan harvinaista herkkua Hospan hanassa. En muista milloin viimeksi sieltä on tullut bitteriä. Hieman nuhainen nenäni ei hirveästi tuoksuja erottele, mutta suodattamattomuuden ja maltaan aromeista ei voi erehtyä.

Makuina RAW:sta löytyy edellämainittujen lisäksi hehkeää, suun perälle kaikumaan jäävää humalaa. Humalointi on tosiaan kevyehkö ja hieman viipyilevä, eikä ollenkaan niin vahva kuin Bitter-nimikkeen alta löytyvältä oluelta oletin. Suutuntuma on vähemmän yllättäen sakea, mikä on suodattamattomuuden välttämätön sivuefekti. Suodattamattomien oluiden hiivaisuus ei tässä ollut niin tunkkainen kuin yleensä, mikä oli mielestäni miellyttävä yllätys.

Kun tätä aikansa maistelee, alkaa loppua kohden löytymään lisää makuja. Humalointi hieman korostuu lämmön vaikutuksesta ja ikäänkuin RAW hieman myös tukevoituisi kun loppu alkaa häämöttämään.

Moor Beer Companyn RAW Bitter oli mielenkiintoinen ja mielestäni harvinaislaatuinen tuttavuus. En tietääkseni ole aikaisemmin juonut "aitoa" Britti-Bitteriä ja tämä oli miellyttävän pehmeä lasku bitterien maailmaan. Käykäähän tekin kokeilemassa vielä kun hanassa on hapanta!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Pohjahiivat goes Japan Final: Kizakura Kyoto Brown Ale

Viimeinen ilta Japanissa ja Tokíossa. On siis myös aika reissun viimeisen olutmaistelun!

Neljän viikon lomailu nousevan auringon maassa on hurahtanut vauhdilla. Vastaan on tullut monennäköistä outoa ja mahtavia makuelämyksiä. Olutpuolellakaan ei Japani ole jättänyt kylmäksi, vaikka alunperin odotukset olivatkin vähän toisenlaiset.

Nyt kuitenkin uutta makua etsimään; Kyoto Brown Ale!


Oluen pannut Kizakura Sake Brewing Co. ei ole vielä saanut aikaiseksi kääntää sivujaan englanniksi, joten pistän Google translaten tulille ja naureskelen tuloksille.
Kioton ensimmäinen olut pantiin vasta vuonna 1995. Panimo kertoo käyttävänsä saken ja oluen tuottamiseen Momoyamakukkuloiden alla virtaavaa puhdasta pohjavettä. Tämän kerrotaan sitten antavan oluille sen hyvän maun.

Tämän maistettavan oluen etiketin merkit ilmeisesti lukevat "Huang Sakura". Tai jotain,

Pikemminkin punainen Brown Ale meni lasiin lievästi kuohuen, Vaahto kuitenkin hävisi varsin pian. Tuoksu lupailee lievää humalointia ja leppoisaa mallasta. Tai näin ainakin hieman nuhainen nenäni päättelee.


Makupuolella hommat vähän vahvistuvat. Lämmin maltaisuus on tässä pääosassa ja pieni humalointi hoitaa taustahommat. Pieni hiilihappoisuus sopii tähän yllättävän hyvin. Hapokkuus tuo olueen sopivan raikkauden, jottei maku olisi liian tunkkaista. Maltaiden paahteisuus taipuu loppua kohden makean puolelle, mikä on kuitenkin ihan sallittua oluttyylin ollessa brown ale.

Niin on Japanilaisten oluiden minimaistelut taputeltu. Kaikki oli aikalailla tasaisen hyviä, mutta etenkin nämä kaksi viimeisintä olivat mukavia tuulahduksia. Kannattaa siis katsoa Asahin, Kirinin yms. tuolle puolen ja etsiä vähän erikoisempia. Näitä kuitenkin löytyy ihan normimarketeista. Eikä hintakaan ole kuin murto-osa Suomen vastaavista.

Huomenna sitten takaisin kotimaahan. Kippistellään jos tavataan!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Pohjahiivat goes Japan part 3: Echigo Flying IPA

Siirrymme uuteen japanilaiseen olueen. Nyt vuorossa on Japanin ensimmäisen mikropanimon, Echigon tuotos; Flying IPA.


Kun Japanin hallitus vuonna 1993 päätti höllentää tuotantokapasiteettia ja lisensointia koskevia säännöksiään, oli Echigo ensimmäinen syntynyt mikropanimo. 

Vuonna 1995 Echigo perusti panimoravintolan ja alkoi myymään ensimmäistä omaa oluttaan Ocean Ale:a. Siitä lähtien Echigo on parantanut kuin sika juoksuaan ja on voittanut useita palkintoja oluillaan. 


Tuoksultaan hassun kuivahko, väriltään hiukka punertava ja runsaalla mutta nopealla vaahdolla varustettu Flying IPA on kuitenkin mukava yllätys. 

Humalointi on johdonmukaisesti läsnä, muttei liian hyökkäävästi. Hedelmäinen humala laskeutuu lievästi toffeen oloiseen maltaisuuteen. Varsin tasapainoinen kokonaisuus.

Ei liian hapan, mutta silti sopivan kirpakka ja lopun makeahko häivähdys viimeistelee homman.

Echigo Flying IPA on kaikin puolin toimiva tuote. Japanin pienpanimotuottet paranevat sitä mukaa kun niitä maistelee! Vielä on yksi varastossa, palaan siihen vielä lähiaikoina. 

torstai 18. toukokuuta 2017

Pohjahiivat goes Japan part 2: Coedo Kyana


Noniin, Japaninmaan seikkailu jatkuu! Bloggerin mobiilisovellus tuottaa pientä päänvaivaa, mutta jospa tämä tästä. 

Eli siis. Kävin Toyu Hands nimisessä tavaratalossa ja silmiini osui pöydällinen paikallista olutta ja -olut tuotteita! Mukaan lähti kaksi tölkkiä ja pullo. Näitä sitten maistellaan. 


Ensimmäisenä kokeiluun pääsee Coedo-panimon Kyana, India Pale Lager.

Coedo aloitti touhunsa vuonna 1970 kun Silloisen Kyudoshoji Corporationin maajussit ajattelivat että saisiko lannoitteeksi kasvatetusta Kawagoe-vehnästä pantua olutta. Kaeagoe ei kuitenkaan monesta yrityksestä huolimatta  soveltunut mallastukseen. Myöhemmin olutta keksittiin alkaa valmistamaan bataateista! 

Väriltään aikalailla normilagerin oloinen Kyana on tuoksultaan olematon. Makupuolella sitten onkin jo jotain. Maku on lyhyesti sanottuna paahteisen kuiva. 

Humalat ovat vähän vaisun oloiset, mutta silti vahvasti läsnä. Maltaat ovat etualalla, mikä sopii oluen värimaailmaan hyvin. 

Japanin pienpanimomaailmasta löytyy aina jotain uutta. Vielä on kaksi maistettavana! 

perjantai 5. toukokuuta 2017

Pohjahiivat Goes Japan! Maistelussa Yebisu Creamy Top Stout

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, olen nyt Japanissa.  Tietotekniikka petti, joten nyt jouduin kirjoittamaan koko hoidon uudelleen kaverini koneella.

Oli kolmas päivämme Japanissa. Kaverini kanssa olimme tylsistyneenä haahuilleet ympäri Uenoa lähes koko päivän. Tylsyyden tappaaksemme teimme kovin Suomalaisen päätöksen; lähdimme kaljalle.

Jonkunlaisen häsmäkän jälkeen löysimme tiemme Ueno Parkin alapuolisessa ostarissa sijaitsevaan Yebisu Bar:iin. Paikka on siis Yebisu-olutmerkin oma lafka, tottakai. Siellä listalta silmiini osui stoutti, Creamy Top.


Herra Yeabisu saapui paksun vaahtokruunun kruunaamana. Ehkä myös hieman liian kylmänä heti nautittavaksi.
Kylmyydestä kuitenkin päästään helposti eroon hitaasti nautiskelemalla. Ensipuraisulla Creamy Top vaikuttaa ihan normaalilta stoutilta kermaisella suutuntumalla. Toisin kuin esim Guinness, tämä on tunnelmaltaan keveämpää eikä niin jäykkää mämmiä.

Stouttinen paahteisuuskin oli vähän taka-alalla. Taustamakuina kuitenkin on esim kahvia ja jonkin sortin pähkinää.

Yebisu Creamy Top Stout oli vähän toista kuin odotin. Kielimuurin estäessä tekstin ymmärrettävän lukemisen muodostin mielipiteeni kuvan ja nimen perusteella. Odotin siis paksua ja kermaista, sain kevyttä ja kevytkermaista. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvinkin mukava tapaus!